Kadonnut inspis

Nyt on vierähtänyt taas jo 1kk viimeisimmästä blogitekstistä. Jotenkin taas tämä koko blogi unohtui kun aurinko päätti näyttäytyä ja päästiin vähän kesän makuun. Anyways, päätinpä nyt nopsasti heittää pari sanaa (ihan vaan kesän kunniaksi) siitä, miten jotkut äidit saavat lähes hermoromahduksen jos joku toinen äiti onkin palautunut raskaudesta ja synnytyksestä vanhoihin mittoihin tai jopa hoikistunut. "No mutta sä nyt et paljoa syökkään", "vaan koirat tykkää luista", "onpahan mistä ottaa kiinni/kurveja". Saa kuulla näitä kommentteja, mutta jos ite sanois takaisin jotain negatiivista lihavuudesta niin johan saisit huutia. Ei kaikille jää sitä roikkuvaa reppua mahan kohdalle, ei riippurintoja, ei liikakiloja. Silti pitäisi pukeutua perunasäkkiin ettei saa pahoja mulkaisuja. Kulkea hiljaa, kyyryssä ja pyydellä anteeksi että puki aamulla istuvan topin ja lyhyet shortsit. Ei äidit pukeudu niin, ei äidit oo hoikkia. right? 

Ajatusten tulva meinaa töppiä, eli nyt jotain rennompaa. Meidän Kerttu-mörtty on nyt 11kk. Enää 1kk ja saa järkätä pienelle ekat synttäripartyt. Tässähän jo jännättää! 

Siinä pieni pläjäys tylleröstä. Täytyy alkaa päivittää useammin tätä blogia. Mutta tässä tältä erää.